We got skills.

Vähän oon ylpeä tuosta pienemmästä palleroisestani: se oppi viikonloppuna konttamaan ja istumaan! Videomatskua löydät täältä.

Unohdin kertoa muutes viime viikon suuren uutisen: mami sai ajokortin! Ja nyt on sellainen olo, että miten olen ikinä pärjännytkään ilman.

Oon aika tööt nyt kirjottelemaan isompia. Minut valtasi mieletön ahdistus heti kun sain tuon ajokorttiprojektin alta pois, sillä olen ihminen, jolla pitää aina olla jokin projekti. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat epäselvät, se mitä haluaisin (=opiskelu) ei ole mahdollista ilman että perheemme asuisi erillään jonkin aikaa. Kotiäitinä olo on ihan mukavaa vielä jonkin aikaa mutta toisaalta ei olisi varaa siihen ollenkaan. Mutta mistäpä minä nyt töitä yhtäkkiä saan? Mol.fi-sivuston mukaan en mistään. Työelämään paluu ahdistaa ja ihan helvetisti, suoraan sanottuna. Lähinnä siksi, että edellinen työpaikkani oli mitä oli. Näen yhä painajaisia ex-pomostani ja hänen lausahduksensa ja meidän väliset keskustelut (lue: pomoni vittuilut minulle) pyörivät päivittäin mielessä. Ehkä ne helpottaa vasta sitten, kun päädyn työsuhteeseen, jossa kommunikointi pomon kanssa pelaa eikä ole jokaisen työpäivän jälkeen sellainen olo kuin olisi lihamyllyn läpi mennyt. No joo, mutta sepä siitä aiheesta. Pidän silmät auki maailman parhaimman työpaikan varalta ja jos ei näy niin hoitelen lapsia ja kirjottelen psykan esseitä.

Maailman parhaimmat postimerkit: