Yh-viikonloppu.

Isi lähti työporukan kanssa mökkeilemään viikonlopuksi. Ihan järetön ikävä jo nyt, ollaan oltu alle vuorokausi erossa. No, eikös se oo ihan hyvä juttu? Me paetaan mökkihöperyyttä parin tunnin sisään mun vanhempien luokse, jossa luvassa ruokaa ja kenties virpomisoksien askartelua. Koska olemme pakanoita niin aiomme huomenna viettää pakanallista virpomissunnuntaita. Puen lapseni noidaksi ja lähdemme kerjäämään herkkuja koristeltujen oksien kera sukulaisten luo. Järkevää? Ei, mutta hauskaa ja erilaista.

Niin tosiaan, se olis pääsiäinen ens viikolla. Ahdistavin "juhla" ikinä. Ahdistavaksi sen on tehnyt mulle oikeastaan satu Jeesuksen kuolemasta. Se on semmonen tarina, ettei siitä tarviis lapsille kertoa. Julmaa. And what's up with the chicks and eggs? En tajua.

Meille rantautui eilen Brion Sit-tuoli. Se on Brion kilpailija Stokken TrippTrappille. Tarkoitus olikin ensin käydä hakemassa tuo TrippTrapp meille, mutta bongasin heti tuon Brion sieltä ja se olikin ihanampi. Varsinkin kun pistin kaupassa nuo kaksi tuolia vierekkäin ja tuijotin niitä intensiivisesti hetken. Se on sirompi ja kivemman muotoinen. Se on tämmöinen valkoinen, mustalla pehmusteella. Very style.

Minni menee konttausasentoon, hytkyttelee itseään siinä innoissaan kunnes tajuaa, ettei sillä menolla pääse eteenpäin. Sit tulee kamala parku. Eka hampikin on alkanu pilkottaa alhaalta. Minnistä on tullut (ilmeisesti sen hampin myötä) aika itkuinen, se ei viihdy muualla kuin sylissä. Joskus se jaksaa hetken olla lattialla ja harjoitella tuota konttausasentoa mutta ei puhettakaan, että se istuisi bumbossa tai sitterissä. Mami on ollut vähän laiska syöttämään vauvalleen soseita, mutta nyt 7 kk:n kynnyksellä otan itseäni niskasta kiinni ja korjaan asian. Tavoitteena on saada syömisrutiineihin mukaan päiväruoka + iltapuuro. Eilen illalla annoin kuningatarpuuroa, jota neiti Bigbelly veti puoli purkkia (ja se on tuolla paljon!). Siinäpä sitten nukuttiin koko yö sikeästi. Vähän oli mamin meijerit räjähtämäisillään aamulla.

Milja, ihana pikku päivänsäteeni, on alkanut säteilemään päivääni ihanuuttaan nykyisin joka aamu klo 6. Erittäin virkistävää. Onneksi ensi yönä siirretään kelloja ja saan lohduttautua sillä, että se tuleekin heräämään tästä eteenpäin 'vasta' seitsemältä. Tätä aikaisin heräämisen ihanuutta korostaa vielä se, että neitihän tappelee joka ilta unta vastaan vähintäänkin kaksi tuntia. Eilen se nukahti kymmenen jälkeen. Olisi ehkä kannattanut mennä minunkin nukkumaan heti sillon, mutta kili soikoon, pitää mullakin olla päivässä edes yksi tunti omaa aikaa! Lisäksi tuo aurinkoinen prinsessani osaa temppuilun ja hankaluuden taiat. Mennyt viikko on ollut hankalin tähän mennessä, oikeastaan ihan kamala. Epätoivon iskiessä pitäisi muistaa, että eihän kyse ole sitä, että tyttäreni omaisi veemäisen luonteen vaan siitä, että se on tuo ikävaihe joka kiukuttelee. Nyt se tuli pötköttämään mun syliin ihan rauhallisena ja hiljaisena. Ihana. Ai, mä en sais kuulemma kirjottaa teille. No niimpä tietysti. Keskityn nyt tämän (toistaiseksi) enkelimäisen tyttöseni pusutteluun.

Happy spring days to y'all.

Ps. Ottaisin kuvia ja videokuvaa, jos vaan saisin meidän kameran takas, se on kidnapattu miehen työpaikalle. Ja toinen kamera (a.k.a Miljan räpsykamera, iänikuinen digipokkarimme) on kadonnut kuin pieru Saharaan. Alan jo epäillä, että se on lähtenyt jonkun taskuun!